Oon edellisen vuoden aikana ja itseasiassa koko elämäni aikana kokeillut jos monkinmoista diettiä ja kuuria. Oon paastonnut, nutrannut, karpannut, ketokarpannut, puhdistanut kehoa, seurannut painonvartijoiden ohjeita ja kokeillut Cambridge-kuuria + kaikkea muuta mahdollista.
Kyllä mä tiedän, oon aina tiennyt, että tie parempaan, terveellisempään elämään tulee elämäntapamuutoksen kautta. Ei kuurit, dietit ja muut pikapikajutut toimi loppu elämää varten.
Ja niinhän mä oon aina toiminut; haluun jotain pikaista; nyt heti äkkiä- kuurin, jolla voin sit rehvastella seuraavat pari kuukautta kunnes paisun kuin taikina taas.
En tiedä onko se tää ikä vai kokemus ainaisesta laihduttamisesta, mut nyt vois hei aikuisten oikeesti tulla muutos tähän elämiseen.
Enkä oo nyt UudenVuoden pikkutunneilla älynyt mutaman promillen humalassa tätä, vaan tää on n. vuoden päivät hautunut enempi ja enempi mielessä. Eli tää ei oo mikään Uuden vuoden lupaus "paremmasta, terveellisemmästä elämästä", vaan tää on koko elämäni lupaus oppia syömään, liikkumaan ja elämään oikein omalla minulle passelilla tavallani. Vasta kunnolla käytäntöön ja järkeilyyn oon tätä ajattelutapaa saanut päähäni pariin otteeseen viime vuoden puolella.
Viime keväällä aloitin _taas_ laihduttamisen siinä mielessä, et haluun näyttää hyvältä. Siinä ajan saatossa tuli myös muut tavoitteet; jaksaminen, kunnon kohottaminen, terveys.
Loppukevät ja kesä meni hyvin tiedostaen näitä uusia elämäntapojani ja aatteitani.
Sitten alkoi uusi koulu ja uudet kuviot. Menin täysin sekaisin. + 4-5kg ja kaikki plörinäksi.
Syksyllä oli aikoja, jolloin keväin kerran kuussa liikkumassa ja söin paskaa ruokaa vuoroperään (eineksiä) ja ihmettelin, missä energiatasoni onkaan piilossa. Syksyllä join Detox puhdistavan kuurin, etsien eksynyttä energiaani ja virkeyttäni, mut tohon ajankohtaan jolloin muutoinkin olin vähän hukassa, oli huono. Kuuri kesti väh. 4 viikkoa, joista ekan viikon jaksoin mennä täysillä. Loput 3 viikkoa meni sit luistaen ja edelleen huonosti syöden (vähensin kaloreita liikaa ja joinakin päivinä sit mätin safkaa suuhuni kahdella kädellä).
Sitten aloin miettimään tota Personal Trainerin (PT) mahdollisuutta. Onneks sain aikaiseksi ja aloin käymään marras-joulukuun kieppeillä siellä. Tää oli ehkä yks parhaimmista päätöksistä hetkeen! Vaikkei itse PT ole koko ajan olalla seuraamassa, se tietoisuus siitä, että on joku puolueeton henkilö, joka auttaa ja motiovoi. LOVE LOVE LOVE potensiin 100 !!
Ja mun PT on just sellanen "ei sun tarvi laihtua, jollet sä ite halua. Mut rasvaprosenttia voitais laskea ihan terveyssyistä" < 3
Eilen olin itsekseni salilla, kun yhden toisen tytön luo tuli selkeesti sen miespuolinen PT, joka alko heti kyseleen ja sättiin tyttöä "ootko käynyt puntarilla? ootko syönyt hyvin? mitä oot syönyt?". Tyttö yriti selittää, ettei oo käynyt puntarilla ja että tulossa ois firman pikkujoulut (juu, jotkut pitää viel tammikuussa takautuvasti pikkujouluja), et hän ajatteli hieman juoda alkoholia. PT siihen alko sättiin ja puolihuutaan,et "EI! ET SAA! MÄ KIELLÄN!".
Noh, mä en kommentoi tohon mitään muuta kun,et "mulla onkin parempi PT, lällälää". (joo, oon 24-vuotias. Hyvin kypsää).
Jouluna ja UVnä sallin syödä enemmän ja liikkua vähemmän, pitäähän sitä välillä. Välipäivinä liikuin ja tsekkasin ruokailuni ja heti 1.1 sain itseäni jälleen niskasta kiinni ja takaisin ruotuun.Se on hirveä saavutus multa !! Se voima päästä uudelleen kärrynpyörän mukaan, eikä jäädä muhimaan ja suremaan itsesäälissä sinne suklaalevyjen keskelle lämpimän peiton alle.
Toinen, minkä oon huomannut ja mistä oon ylpee, on mun energiatasot. WOW!! Ja siitä saan pääasiassa kiittää ravintorikasta ruokavaliotani, toisekseen liikkumisiani. Oon syönyt 80-120g hiilareita ja 110-130g proteiineja päivittäin, mikä on selkeesti mun keholle aivan ihanteellinen ruokavalio.
Tällöin jaksan kun duracell-pupu, ei nälkää, eikä ylettömästi mielihaluja.
Oon myös nostanut kuitujen ja kasvisten määrää, joten vatsa kiittää isolla kumarruksella (20-30g kuituja, 400-600g kasviksia päivässä).
Ja siis painotan,että nää on mulle ja mun kropalle hyviä määriä ja tapoja, jokaisen tulis itse löytää omalle keholle ihanteellisen ruokavalion.
Vaikka höpötän ja paasaan siskolle, kuinka hiilareiden vähentäminen siihen 100g kieppeille on mulle hyvästä, se ei ehkä toimi sille.
Äitini on toisinaan kiinnostunut tekemistäni safkoista (aina kun teen sille jonkun sapuskan, niin sillä silmät pyöristyy ja kirkastuu ja se ihmettelee, kuinka hyvää ja terveellistä sekin safka olikaan sen normia arkisen mätön sijasta). Siksi ajattelin tänne ajottain edelleen laittaa joitain ruokakokeiluja ja - ohjeita ja ottaisin mielenkiinnolla uusia vastaan.
Uskon, että kokeilen jotain kuuria keväällä, sen verran kokeilunhaluinen olen, mutta aijon kuitenkin keskittyä enempi tähän elämäntapamuutokseen kun juosta diettien perässä kesäkroppaa etsiessäni.
Kuten tuolla jossain tekstien seassa jo mainitsin; tämä on minun lupaus loppu elämälleni; opi elämään oikein, sinulle parhaimmalla tavalla.
